markkulehto

Löfenin uuden hallituksen turvallisuuspoliittisia linjauksia ja Suomi

Hesari julkaisi Petja Pellin uutisen: ”Ruotsin uusi hallitus julistautui feministiseksi – Suomi mainittiin liittolaisista ainoana nimeltä”, Julkaistu: 21.1. 13:05

Jutussa nostettiin esiin myös Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö.  Mainittiin, että Suomi oli ainoa maa jonka Löfen mainitsi tässä yhteydessä.

Löfvenin ( sd ) mukaan Ruotsi tulee syventämään puolustusyhteistyötä Suomen kanssa. Ja näinhän meilläkin korostetaan läpi puoluekentän. Löfenin kanta siis sopii hyvin suomalaiseen ylläpidettävään turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen malliin.

Syvennetään, syvennetään, … vuodesta toiseen, jotta ei tarvitsisi harkita oikeasti sitä toista vaihtoehtoa eli Natoon liittymistä, joka on erittäin kova poliittinen päätös.  Sotilaallisestihan Suomi on valmis liittymään Natoon milloin vain ja lyhyelläkin varoitusajalla. Korostettakoon, että asia ei ole sotilaiden päätettävissä, vaan hallituksen yhteisymmärryksessä ylipäällikön kanssa sekä eduskunnan päätettävissä.  Löfvenin mukaanhan Ruotsi ei ole tulevallakaan hallituskaudella liittymässä Natoon.  Peesaako Suomi tässä Ruotsia ?

Ensi kuulemalta Löfvenin sanomaa korostaa vielä hänen vakuuttelunsa siitä, että Ruotsi ”ei aio olla passiivinen” jos katastrofi tai sota koettelee toista Pohjoismaata tai EU-maata. Koskeeko tämä myös  Itämeren itärannalla olevia Baltian maita ?

Tuo Löfvenin näkökulma kuulostaa Suomenkin kannalta hyvältä ja antaa turvallisuuden tuntua.  Toisaalta viitaten tähän, että koska Ruotsi aikoo reagoida jos toiseen Pohjoismaahan ( Norja , Tanska, Islanti nato-maina ja Suomi luottaen omaan itsenäiseen puolustukseensa  ) kohdistuu katastrofi tai sota, niin Ruotsi edellyttää, että nämä muut maat toimivat samaan tapaan. Ruotsi siis edellyttää. Mitä se tarkoittaa todellisuudessa ? Solidaarisuusjulistuksiako ja että annetaan hyviä neuvoja siitä, miten pitää joustaa vaatimusten edessä ? Vähän niin kuin Talvisodan aikana Suomikin sai solidaarisuutta ja hyviä neuvoja.

Mitä Löfven konkreettisesti tarkoittaa että Ruotsi ”ei aio olla passiivinen” ? Missä se on määritelty ? Onko asiasta laadittu sopimus mustaa valkoisella, jossa määritellään konkreettiset ne aktiiviset  toimenpiteet tällaisessa tilanteessa ? Itse en ainakaan ole julkisuudessa sellaisesta kuullut tai lukenut.

Sen sijaan olen lukenut, että Ruotsi ei aio solmia puolustusliittoa Suomen kanssa. Tämän on todennut ruotsissa niin useampi hallitus kun oppositiotkin.  Aiheesta on kirjoittanut hyvän ja analyyttisen kommentin Ilta-Sanomissa toimittaja Seppo Varjus, Julkaistu: 21.6.2016 9:22:

”Kommentti: Ryppy rakkaudessa – Ruotsin pääministeriltä tuli kylmä ilmoitus Suomelle”

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001204968.html

Kun meillä aina silloin tällöin edelleenkin  vedotaan siihen Paasikiven suureen viisauteen ( joka on hakattu kiveen siihen Paasikiven muistopatsaan juureen), että: "Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.", niin eikös sitä voisi soveltaa myös Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikassakin. 

Puheet on puheita, sopimukset on sopimuksia ja teot on tekoja. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Ruotsi ei aio olla passiivinen. Tuskin Suomikaan. Eihän siinä järkeä ole, ettei omaa nahkaa suojaamaan alettaisi, mutta eihän nyt kuitenkaan naapuria auttamaan sentään ryhdytä. Tuskin Suomikaan, joka on varautunut pysymään kaikkien konfliktien ulkopuolella, oli ympärillä riehuva myrsky kuinka iso tai pieni tahansa. Tämä on kyyninen näkemys.

Vähemmän kyyninen tulkinta asialle on, että kansaa valmistellaan pikku askelin Natoon liittymiseen. Joskus pitäisi lopettaa lupaamasta ettei Natoon liitytä "tällä hallituskaudella." Suomessa tämä on jo ymmärretty. Toivottavasti. Jos vaikka uskallettaisiin todeta hallituksen tekevän tilannetarkastelun onko Nato-jäsenyyden hakemistarve muuttunut. Se olisi edistystä. Vai olisiko liian radikaalia.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Ruotsi ei aio olla passiivinen. Ruotsin kuningaskunta oli passiivinen viimeksi. Onneksemme noin 8000 vapaaehtoista ajatteli v.1939 "Finlands sak är vår".

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Joo ja Pohjois-Suomen hävittäjätorjunta oli Talvisodassa ruotsalaisen Lentorykmentti 19 varassa. Kyllähän siitä Ruotsin vapaaehtoisten sotilaiden osallistumisesta ja materiaalisesta tuesta pitää meillä olla edelleen kiitollisia. Virallisesti Ruotsi ei kuitenkaan sotilaallisesti heikkona ja pienenä maana voinut sitoutua Suomen puolustamiseen.

Eikä näinäkään päivinä Ruotsin mahdollisuudet ole kovin hääppöisiä antamaan yksin tukea Suomelle tiukan paikan tullen. Toki Ruotsin Merivoimilla ja Ilmavoimilla on edelleen merkittävä kyky torjua hyökkäyksiä. Mutta Ruotsin varaan emme voi kovinkaan paljon laskea. Ruotsin Merivoimat ja Ilmavoimat kun ovat tiukasti Ruotsin hallituksen näppien ja poliittisen päätöksenteon alla.

Suomen meriyhteyksien kannalta on tärkeää, että Gotlanti pysyy Ruotsin hallinnassa kaikissa tilanteissa. Siinä lieneekin Ruotsilla ihan riittävästi haastetta jos meinaavat yksin pärjätä. Toki se, että Ahvenanmaa, joka on reilun 100 km päässä Tukholmasta, säilyy Suomen hallinnassa kaikissa olosuhteissa, on Ruotsille elintärkeää.

Ruotsilla ja Suomella lienee Naton näkökulmasta oma roolinsa Pohjois-Euroopan ja Itämeren ml. Baltian maiden alueiden kuvassa. Mutta minkä verran Nato voi laskea Ruotsin ja Suomen varaan, jos ne eivät kuulu Natoon ? Baltian maiden vyöhyke on melko ohut vain 200 km - 350 km ja niiden läheisyydessä on venäläisten Kaliningradin vahva tukikohta.

Baltian maiden puolustamiseksi Naton kannalta on tärkeää, että sillä on tarvittaessa tukikohtia ja tukialueita Itämeren alueella lähellä Viroa, Latviaa ja Liettuaa ja varmistetut kulkuyhteyden tukikohdista ko. maiden alueille.

Löfvenin Nato-linjaukset eivät tue Naton pyrkimystä turvata Baltian maiden puolustusta. Suomenkaan osalta Löfvenin linjaukset eivät ainakaan anna lisää pelivaraa Suomelle meriliikenteensä turvaamiseksi Itämerellä. Suomihan on täysin riippuvainen Itämeren merikuljetuksista ja niitä ei voida millään muulla kuljetusmuodolla korvata.

Tuntuukin mielenkiintoiselta, että Löfvenin viimehallitus näytti hakevan suoraan turvallisuustakuita USA:n suunnasta ohi Naton ja sen vastavuoroisuusvelvoitteiden. Tokihan Suomikin oli Ruotsin rinnalla neuvottelemassa USA:n kanssa. Mutta noinkohan USA hyväksyy sen, että Ruotsi saisi turvatakuut USA:lta, mutta ei osallistuisi Naton puitteissa Pohjois-Euroopan puolustamiseen ? Mikä lienee tuossa kuviossa Suomen asema ? Tuskinpa USA laskee ainakaan kovinkaan paljon Löfvenin solidaarisuusjulistusten varaan.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikka on kulkenut käsikynkkää länteen. Ehkä kauemminkin.

Ero maiden välillä on siinä millaista lausuntoja ulospäin ne lähettävät. Suomi ei ole luvannut auttaa naapureitaan, toisin kuin Ruotsi. Ruotsi v*tuilee Kremlin suuntaan säännöllisesti ja Suomi tuskin paremmin pystyy Venäjä-suhteitaan hoitamaan.

Suomi sijainnistaan johtuen toimii "Kiinan muurina" Venäjän ja lännen välissä. Huolehtimalla omasta tontistaan, ostetaan paljon ymmärrystä lännestä, kun apua tarvitaan. Ruotsi joutuu tekemään lisäpalveluksia ansaitakseen tarvitsemansa avun. Mikä selittää kahden naimakaupan tehneen maan politiikan eroamisen?

Suomessa ajatellaan, että on saman tekevää millä keinoin Suomi pitää Venäjän toisella puolen rajaa. Se selittänee Suomen viehtymyksen mielistelypolitiikkaan. Ruotsille huonojen välien vaaliminen Venäjään on muodostunut jo perinteeksi. Suomen politiikassa on tietty järkensä, mutta laskeeko Suomi asemansa oikein? Ehkä Suomen politiikka riittää lännelle, mutta mahtaako semi-puolueettomuus riittää Venäjälle?

Balttian puolustus edellyttää kauttakulkua Ruotsin läpi, mutta ei yksin Balttian maat ole tämän reitin auki pysymisestä riippuvainen. Myös Suomea huolletaan Ruotsin kautta, jos huolletaan. Eroistaan huolimatta, Suomi ja Ruotsi pitkälti velkaa toisilleen kriisissä. Ruotsia aletaan puolustamaan jo Suomen maaperällä ja Suomea huolletaan Ruotsista käsin.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #7

"Ruotsia aletaan puolustamaan jo Suomen maaperällä ja Suomea huolletaan Ruotsista käsin."

Tuo kuulostaa loogiselta. Ongelma vaan on se, että kukaan ei näytä olevan valmis tekemään tuosta sitovaa sopimusta. Talvisodan aikana Ruotsi kielsi Iso-Britannian ja Ranskan apujoukkojen kauttakulun maansa kautta Suomeen. Eikä Ruotsin uusikaan hallitus varmaankaan aio sitoutua siihen, että sen alueelta voitaisiin tukea ja huoltaa Baltian maita.

Käyttäjän ajjmikkola kuva
Jouko Mikkola

Ruotsiin en missään nimessä luottaisi tosi paikan tullen, vaikka olisi kuinka mustaa valkoisella.

Ruotsihan on lirissä jo omien sisäisten ongelmiensa kanssa, juurihan maikkarikin kirjoitti että "Ruotsin turvallisuustilanne on luisumassa vuosi vuodelta huonompaan suuntaan. Seitsemän viimeisen vuoden aikana yli 1 500 ampumistapauksessa on loukkaantunut yli 500 ihmistä ja kuollut yli 200. Ampumistapausten määrät ovat moninkertaiset Suomeen verrattuna."

Toimituksen poiminnat